Vaalikoneet ja -retoriikka

Vaalikoneiden kysymyksiin vastaaminen on viime aikoina pitänyt minut kiireisenä ja hieman myös stressaantuneena. Yllättävän monessa vaalikoneessa kysytään mielipiteitä asioista, joilla ei juurikaan ole tekemistä kuntakentän toiminnan kanssa. Jossain määrin tämä on ymmärrettävää sillä perusteella, että nämä kysymykset kenties valottavat ehdokkaan ajatusmaailmaa ja maailmankuvaa kiinnostuneelle äänestäjälle.

Eräs ystävältä saamani viesti sai minut kuitenkin pohtimaan, että mitä merkitystä vaalikoneilla on äänestäjille? Hikoilemmeko me ehdokkaat turhaan kiperien kysymysten ja vastausten perustelujen parissa toivoen, että viestimme välittyy, tai ettemme ainakaan tule väärinymmärretyiksi?

Ystäväni oli tehnyt Suomen Kuvalehden vaalikoneen ja saanut tismalleen samalla prosenttimäärällä hyvin erilaisia ehdokkaita. Muhokselta hän oli saanut itselleen sopivimmiksi ehdokkaiksi minut, yhden kokoomuksen kuntavaaliehdokkaan ja erään toisen vasemmiston ehdokkaan. Hän kokeili vaalikonetta myös toisen kunnan osalta, jolloin vaalikone tarjosi hänelle kärkeen ehdokasta, joka on esittänyt erittäin voimakkaita ay -vastaisia ja talousliberaaleja mielipiteitä. Herää kysymys, että mitä hyötyä on vaalikoneista, jos ainakin oletettavasti hyvin erilaiset aatemaailmat omaavat ehdokkaat saavat samat prosentit?

Pohdin myös, että onkohan vastauksissa käytetty markkinointiretoriikkaa? Köyhät, vanhukset, lapset ja koulutus ovat taas nousseet esille ja päätyneet vaaliteemoiksi vähän joka puolueessa.

Näin vaalien alla on hyvin vaikea erottaa puolueita ja ehdokkaita toisistaan, sillä jokainen selittää kilpaa olevansa pienen asialla. Tässä suhteessa äänestäjiltä vaaditaan melkoista valveutuneisuutta, on osattava katsoa sitä, millaista käytännön politiikkaa puolueet tekevät vaalien välissä. Tarkastelemalla puolueiden tekemisiä muutoinkin kuin vaalien alla, eroja alkaakin löytyä. 

Tätä miettiessäni hymyilin ääneen ajatukselle, että josko nämä kanssani samalle viivalle päätyneet ehdokkaat ovatkin kaappivasemmistolaisia? Mutta hymyni hyytyi, kun ystäväni tuumasi, että entä jos minä olenkin piilo-oikeistolainen?

No ei nyt sentään. Mielestäni tämä vain osoittaa sen, että vasemmiston ajamat asiat ovat kaikkien mielestä tärkeitä. Mutta vasemmisto on se joka edistää niitä myös vaalien välillä.

Jere Hakkarainen