Kun vanhuspalvelulakia valmisteltiin ja asiasta keskusteltiin valtakunnallisesti, tuntui että kyse on vain henkilömitoituksesta. Kyseessä on paljon muutakin. Lainsäädännön tavoitteena on iäkkäiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaaminen. Se edistää ikääntyneiden hyvinvointia ja kaventaa hyvinvointieroja, tukee ikääntyneiden osallisuutta ja voimavaroja, edistää ikääntyneiden suoriutumista puuttumalla ajoissa toimintakyvyn heikkenemiseen ja sen riskitekijöihin sekä turvata ikääntyneiden palvelutarpeen arviointiin pääsy kuin myös määrältään ja laadultaan riittävät palvelut. 

Mielestämme lakiin olisi täytynyt kirjata sitovasti riittävästä henkilömitoituksesta. Hoitohenkilöstöä tulisi olla 0,8 hoitajaa hoidettavaa kohti ympärivuorokautisessa hoidossa. Näin siksi, että  tällä määrällä hoitajia vanhukset saisivat riittävän hoidon elämäntilanteessa, missä he ovat hoidon ja huolenpidon tarpeessa. Ja mitoituksen laskemistavastakin pitää olla selkeät säännöt. Hallituksen aikaansaama kompromissi tarkoittaa sitä, että Muhos täyttää nimellisesti henkilömitoituksen määrät ympärivuorokautisessa hoidossa jo nyt. Särkymävaraa tosin ei ole.

Se, että ympärivuorokautisessa hoidossa on riittävästi käsiä ja sydämiä työtä tekemässä, ei voi olla poissa muualta. Riittävää kotihoitoa ei varmisteta sillä, että henkilöstöä on liian vähän ympärivuorokautisessa hoidossa. Tällä mitoituksella siis taataan riittävän tasokas hoito. Tärkeää on että samalla tullaan huomaamaan, mitä se kunnolla järjestetty hoito maksaa (myös palvelua tarjoavat yritykset).

Miksi kuntia ei voisi näin pakottaa uusimaan vanhuspalvelujaan? Näin seurauksena aletaan miettiä, miten kotona asumista voidaan turvata entistä paremmin. Uusia ajatuksia ja toimintatapoja syntyy ja niiden seurauksena ikäihmiset voivat asua pitempään kodeissaan. Ja siinä vaiheessa, kun tilanne vaatii siirtymään palvelutaloon tai muuhun paikkaan, missä hoitajia on ympärivuorokauden paikalla, voi siirto tapahtua turvallisin mielin.

Muutenkin meillä tulee lopettaa keskustelu vanhusten hoidon kalleudesta ja siitä että se on rasite. Kaikki ihmiset ovat ansainneet turvallisen vanhuuden. Ikääntyneilläkin on elämää ja me voimme tehdä siitä parempaa yhdessä. Turvataan myös hoitajien jaksaminen ja annetaan riittävät resurssit työhön.

Seppo Suikkanen, Tuomo Suikkanen ja Ari Kankaanpää